Huhuu vapaaehtoistyö!

Aluksi: Moni haluaisi tehdä vapaaehtoistyötä, mutta ei välttämättä tiedä, mistä etsiä.

Sitten: Helpointa on löytää seurakuntien järjestämää sosiaalialan vapaaehtoistyötä. Se ei ole välttämättä kaikkien juttu.

Ja vielä: Eri tahojen vapaaehtoistyöpaikat voisi koota esimerkiksi kunnan tai kaupungin nettisivuille, mutta harvassa paikassa tehdään näin.

Moni tekee juuri nyt ensimmäistä kertaa vapaaehtoistyötä auttamalla Suomeen tulevia turvapaikanhakijoita. Monelle vapaaehtoistyö voi jäädä tavaksi. 

Heidän lisäkseen Suomesta löytyy paljon ihmisiä – esimerkiksi energisiä eläkeläisiä – jotka mieluusti antaisivat tietojaan tai taitojaan jonkun tai jonkin asian hyväksi.

Mistä tekemistä löytäisi? Netissä tiedot ovat yllättävän hajallaan ja/tai niitä on vähän, esimerkiksi Helsingissä. Miksi eri tahojen vapaaehtoistyötä ei kerätä yhteen paikkaan? Helsingissä helpoimmin löytyy seurakuntien tarjoama työ www.vapaaehtoistyö.fi -sivuston kautta.

Keskittäminen on tajuttu Espoossa, jossa kaikki vapaaehtoistyö löytyy nettiosoitteesta www.espoonvapaaehtoisverkosto.fi. Tässä verkostossa on mukana jo 109 vapaaehtoistoimijaa. Yksiltä ja samoilta nettisivuilta pystyy hakemaan sekä järjestöjen, espoolaisten seurakuntien että Espoon kaupungin tarjoamia vapaaehtoistehtäviä, jopa erikseen kymmentä uusinta vapaaehtoistehtävää tai kaupunginosittain.

Jos osaa etsiä, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston nettisivuilta löytyy oma sivu vapaaehtoistoiminnalle. Sivulla mainitaan, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on tarjolla ”monenlaisia” vapaaehtoistehtäviä eri puolilla kaupunkia. Mitä tehtäviä, sitä ei kerrota. Kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä.

Helsingin kaupungin virastoista vapaaehtoistyötä koordinoidaan vain sosiaali- ja terveysvirastossa sekä nuorisoasiainkeskuksessa. Miksi vain niissä? Joku voisi haluta tehdä vapaaehtoistyötä vaikka kaupungin puistossa tai kulttuuripuolella. Tuntuu, että kaupunkilaisen pitää yrittää itse arvailla, mihin virastoon tai järjestöön mikäkin mieluinen vapaaehtoistyön laji voisi kuulua.

Vähän paradoksaalista on, että Helsingin kaupunginhallitus perusti Vapaaehtoistyön neuvottelukunnan jo 1986 edistämään kaupungin ja vapaaehtoisyhteisöjen välistä toimintaa.  

  

Viime keväänä 21-jäseninen neuvottelukunta (puheenjohtaja Sari Näre, vihr) jätti kaupunginhallitukselle toimenpideohjelmaehdotuksensa ja tekstiehdotuksensa vuosien 2017-2020 valtuustostrategiaan. Se ehdotti, että kaupungin hel.fi -nettisivuston etusivulle avataan linkki eri hallinnonaloihin liittyvään vapaaehtoistyöhön ja -toimintaan ja että yhteisöt voisivat saada kaupungilta vapaita tiloja vapaaehtoistoimintaan. Kuulostavat perusasioilta.

Miten innolla Helsinki on kehittämässä vapaaehtoistyön edellytyksiä, voi yrittää päätellä neuvottelukunnan saamasta vastauksesta dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2015-005282/, jonka sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok) allekirjoitti kesäkuun alussa:

”Neuvottelukunnan esittämät vapaaehtoistoiminnan toimenpide-ehdotukset ovat huomioon otettavissa kaupungin strategian valmistelutyössä ja ensisijaisesti osallisuus- ja neuvontayksikön sekä tilahallinnon käytännön toimenpiteinä. Neuvottelukunnan laatima strategia on sellaisenaan motivoiva neuvottelukunnan toimintasuunnitelma ja jäsenten kautta jalkautettavissa myös hallintokuntien toimintaan. Toimenpide-ehdotusten valmistelu erilliseksi ohjelmaksi ei ole tarkoituksenmukaista.”

Vastauksesta ei edes oikein selviä, päätyykö se olemaan puolesta vai vastaan. Vaikealta tuntuu.

Leipä suusta

Keliaakikkojen someryhmät käyvät kuumana ja adresseja täytetään, koska uusi hallitus aikoo lopettaa keliaakikoilta vuodesta 2008 maksetun ruokavaliokorvauksen.
Korvaus on 23,60 euroa kuussa, ja sen saa nyt noin 34 000 suomalaista. Indeksiä hallitus ei voinut tältä tuelta jäädyttää, koska sitä ei ole suostuttu vielä sitomaan indeksiin. Sinne meni siis koko tuki.
Pienihän tuo korvaus on, mutta monille silti elintärkeä, vähintään periaatteellinen. On laskettu, että oikeita gluteenittomia ruokamenoja vastaavan summan pitäisi olla 68 euroa kuussa.

Joiltakin keliaakikoilta hallitus onnistuu konkreettisesti viemään leivän suusta. Kun keliaakikko ei pysty syömään normileipää, hänen on syötävä gluteenitonta. Jos syö silti tavallista leipää, ensinnäkin tulee tosi kipeäksi, mutta lisäksi altistuu monelle liitännäissairaudelle, jopa syövälle.
Gluteeniton ruoka on siis ainoa mahdollinen lääke, mutta se on mahdottoman kallista.

Tuotekuva Vuohelan Herkun sivustolta

"Tuo on todella iso raha niille, jotka sen oikeasti tarvitsevat. Minä olen yksinhuoltaja ja työtön", kirjoitti yksi keliaakikko somessa. Toinen sanoi pystyvänsä olemaan itse ilman leipää, mutta lastaan hän ei leivättä jättäisi.
Keliakia on perinnöllinen sairaus, jota sairastaa usein epäonnekkaasti sekä lapsi että tämän vanhempi.
Kolmas mietiskeli, mahtavatko Sipilä, Soini ja Stubb tietää, mitä gluteeniton leipä maksaa kaupassa? Tuon miettijältä oli jäänyt ostamatta gluteeniton limppu Prismasta. Se olisi maksanut 8,55 euroa. Ettei jäisi väärää käsitystä, halvemmallakin gluteenittoman leivän saa kaupasta: esimerkiksi Moilasen leipomon pakastettu ja viipaloitu tattarileipä maksaa 4,45 euroa tai Vuohelan Herkun pieni tattarilimppu 6,05 euroa.

Yhden ryhmän leikkausitkuun on helppo vastata, että jokainen joutuu nyt kestämään vilua ja nälkää.
Moni keliaakikko kestää korvauksen viemisen - kuten minä - mutta kestääkö esimerkiksi keliaakikko-opiskelija (jolta pienenee opintotuki) tai se työtön yksinhuoltajakeliaakikko?  Moni keliaakikko on toivonut, että korvausta ei vietäisi alle 1 500 euroa kuussa tienaavilta.

Voin kuvitella, miten puna on noussut poskille Keliakialiitossa. Matto on kiskaistu alta. Juuri huhtikuussa järjestö kävi sosiaali- ja terveysministerin juttusilla. Varmasti esillä oli myös ruokavaliokorvauksen korotustoive ja toive sen sitomisesta indeksiin. Silloinen vieraat vastaanottanut ministeri Laura Räty (kok) piti vierailua "erittäin tarpeellisena". Tässä linkki vierailu-uutiseen: http://www.keliakialiitto.fi/liitto/nyt/uutiset/index.php?nid=352

Räty, joka on taustaltaan lääkäri, sanoi pitävänsä yhteiskunnallisesti merkittävänä, että keliakiaa sairastavat löydetään.
Se muuten ON todella hyvä pointti! Viitsivätkö oireilevat ihmiset mennä enää epämiellyttävään suolistotähystykseen, joka on vaadittu keliakiadiagnoosiin - ja siihen, että ruokavaliokorvaus maksetaan?