Aluksi: Moni haluaisi
tehdä vapaaehtoistyötä, mutta ei välttämättä tiedä, mistä etsiä.
Sitten: Helpointa on
löytää seurakuntien järjestämää sosiaalialan vapaaehtoistyötä. Se ei ole
välttämättä kaikkien juttu.
Ja vielä: Eri tahojen
vapaaehtoistyöpaikat voisi koota esimerkiksi kunnan tai kaupungin nettisivuille,
mutta harvassa paikassa tehdään näin.
Moni tekee juuri nyt ensimmäistä kertaa vapaaehtoistyötä
auttamalla Suomeen tulevia turvapaikanhakijoita. Monelle vapaaehtoistyö voi jäädä
tavaksi.
Heidän lisäkseen Suomesta löytyy paljon ihmisiä – esimerkiksi
energisiä eläkeläisiä – jotka mieluusti antaisivat tietojaan tai taitojaan jonkun
tai jonkin asian hyväksi.
Mistä tekemistä löytäisi? Netissä tiedot ovat yllättävän
hajallaan ja/tai niitä on vähän, esimerkiksi Helsingissä. Miksi eri tahojen vapaaehtoistyötä
ei kerätä yhteen paikkaan? Helsingissä helpoimmin löytyy seurakuntien tarjoama
työ www.vapaaehtoistyö.fi -sivuston
kautta.
Keskittäminen on tajuttu Espoossa, jossa kaikki vapaaehtoistyö
löytyy nettiosoitteesta www.espoonvapaaehtoisverkosto.fi.
Tässä verkostossa on mukana jo 109 vapaaehtoistoimijaa. Yksiltä ja samoilta nettisivuilta
pystyy hakemaan sekä järjestöjen, espoolaisten seurakuntien että Espoon
kaupungin tarjoamia vapaaehtoistehtäviä, jopa erikseen kymmentä uusinta
vapaaehtoistehtävää tai kaupunginosittain.
Jos osaa etsiä, Helsingin kaupungin sosiaali- ja
terveysviraston nettisivuilta löytyy oma sivu vapaaehtoistoiminnalle. Sivulla mainitaan,
että sosiaali- ja terveyspalveluissa on tarjolla ”monenlaisia” vapaaehtoistehtäviä
eri puolilla kaupunkia. Mitä tehtäviä, sitä ei kerrota. Kiinnostuneita
pyydetään ottamaan yhteyttä.
Helsingin kaupungin virastoista vapaaehtoistyötä
koordinoidaan vain sosiaali- ja terveysvirastossa sekä
nuorisoasiainkeskuksessa. Miksi vain niissä? Joku voisi haluta tehdä
vapaaehtoistyötä vaikka kaupungin puistossa tai kulttuuripuolella. Tuntuu, että
kaupunkilaisen pitää yrittää itse arvailla, mihin virastoon tai järjestöön mikäkin
mieluinen vapaaehtoistyön laji voisi kuulua.
Vähän paradoksaalista on, että Helsingin kaupunginhallitus
perusti Vapaaehtoistyön neuvottelukunnan jo 1986 edistämään kaupungin ja
vapaaehtoisyhteisöjen välistä toimintaa.
Viime keväänä 21-jäseninen neuvottelukunta (puheenjohtaja Sari Näre, vihr) jätti kaupunginhallitukselle
toimenpideohjelmaehdotuksensa ja tekstiehdotuksensa vuosien 2017-2020
valtuustostrategiaan. Se ehdotti, että kaupungin hel.fi -nettisivuston
etusivulle avataan linkki eri hallinnonaloihin liittyvään vapaaehtoistyöhön ja
-toimintaan ja että yhteisöt voisivat saada kaupungilta vapaita tiloja
vapaaehtoistoimintaan. Kuulostavat perusasioilta.
Miten innolla Helsinki on kehittämässä vapaaehtoistyön
edellytyksiä, voi yrittää päätellä neuvottelukunnan saamasta vastauksesta dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2015-005282/, jonka sosiaali- ja terveystoimen
apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok)
allekirjoitti kesäkuun alussa:
”Neuvottelukunnan esittämät vapaaehtoistoiminnan toimenpide-ehdotukset
ovat huomioon otettavissa kaupungin strategian valmistelutyössä ja
ensisijaisesti osallisuus- ja neuvontayksikön sekä tilahallinnon käytännön
toimenpiteinä. Neuvottelukunnan laatima strategia on sellaisenaan motivoiva
neuvottelukunnan toimintasuunnitelma ja jäsenten kautta jalkautettavissa myös
hallintokuntien toimintaan. Toimenpide-ehdotusten valmistelu erilliseksi
ohjelmaksi ei ole tarkoituksenmukaista.”
Vastauksesta ei edes oikein selviä, päätyykö se olemaan
puolesta vai vastaan. Vaikealta tuntuu.
